Kersa - Tukkajumala

Neljäntenä otan Kersan, 7-vuotiaan suomenhevosruunan, joka osaa olla todella lahna, mutta myös temperamenttinen! Yleisimmin Kersa on melko laiska, varma ja karsinassa halinalle, mutta esteillä syttyy aivan eritavalla ja on hyvinkin virkeä!

Kun Kersa tuli Lapparille ja sillä ensimmäisiä kertoja menin, oli se koulutunneilla melko voimaton, eikä pystynyt oikein kantamaan itseään ja esteillä se meni niska alhaalla, eikä katsonut estettä. Nopeasti sen kunto kasvoi ja hypätessä se on oppinut nostamaan niskan ylös ja on aivan huippu hevonen!

Kisasin viime vuonna Kersalla niin koulua, että esteitä ja vuoden 2013 HeC seuramestaruus kultaakin voitettiin yli 70% tuloksella! Silloin Kersa oli parempi kuin koskaan aikaisemmin treeneissä! Esteitäkin kisattiin kerran 60-70cm tasolla.

Kersa menee ylläpitoon tosi hyvään paikkaan ja osaaville hoitajille! Sitäkin tulee ikävä tottakai kun sen kanssa on koettu ja nähty. Kiitos Kersallekin yhteistyöstä, kuten kaikille muillekin hevosille<3

Kajo - kiltti ja järkevä

Toisena hevospostauksiin otin Kajon, koska menin sillä viimeisimpänä tuntsareista, jos Rusinaa ei oteta mukaan! Tosiaan mun tuntiratsastajan ura Lapparilla on ohi ja tietenkin Kajokin näytti parhaat puolensa! Se oli ihan super kiva ratsastaa!

Tosiaan. Kajo on tosi kiltti ja rauhallinen tamma niin karsinassa, kuin ratsastaessa. En oo sillä ihan kauheesti menny, mutta oon kisannu sillä yhet estekisat ja tultiin toiseksi! Menin Kajolla elämäni ekan 80cm kisaradan.

Mä tykkään Kajosta jotenki aika paljon ku se on nii helppo käsitellä ja järkevä. Osaa se myös kyttäillä ja sitä välillä ärsyttää satula, joten tammamaisuuttakin löytyy, mutta ei liikaa eikä se oo mikään neiti! Kajolla on myös tosi hienot liikkeet ja kun sen saa ratsastettua läpi, se on tosi hyvä ja pehmee ja se toimii omalla moottorilla, eikä tarvitse olla koko aikaa puukkimassa eteenpäin!

Kajohan siis jatkaa tuntsarin hommia Pielavedellä, jossa varmasti käyn sitä moikkaamassa! Joten Kajo, me näämme vielä!

Mindi - Parempaa saa etsiä!

Kolmantena hevospostauksissa otan Mindin, jolla olen opetellut ratsastamaan ihan pienestä pitäen, mutten sillä enää nykyään voi ratsastaa.

Mindi on siis ollut Lapparilla aina kun muistan ja se kuuluu "vakioporukkaan". Tältä ponilta tipuin elämäni ensimmäistä kertaa esikouluikäisenä ja mursin käteni, mutta pienen tauon jälkeen takaisin heppojen pariin ja olen elämäni aikana mennyt Mindillä lukemattomia kertoja. Se oli jossain vaiheessa jopa vakkariheppani, jolla siis menin todella usein tunnilla.

Voi näitä vanhoja, hyviä aikoja<3

Mindihän on nyt jo yli 20-vuotias, mutta sitä ei välillä uskoisi todeksi, sillä joskus ponilta löytyy vähän ylimääräistä virtaa. Se on kuitenkin aivan luottoponi, joka rakastaa rapsutuksia ja on mitä parhain lastenratsu. Samanveroista ja yhtä kilttiä ponia saa etsiä, mutten tiedä löytyykö!(; mindi pääsee pian viettämään mukavia eläkepäiviä lasten ratsuna.

Fina - virkeä ponineiti

Tänään menin kaksi tuntia jälleen, toisen Rusinalla, mutta toisen Finalla, joten ajattelin nyt tehdä ensimmäisen heppapostauksen Finasta!

Fina on siis ollut Lapparilla ihan sen syntymästä asti, sillä se on tallin mummon, Mindin varsa. Olen siis nähnyt ponin ensimmäisiä kertoja sen ollessa ihan pienen pieni ponivauva! Paljoa en ole kuitenkaan Finalla mennyt, mutta nyt tämän vuoden aikana olen sillä enemmänkin päässyt menemään. Meno on vähän.. erilaista kuin muutamia vuosia aikaisemmin!

Vuonna.. ööö..:D

Ollaan molemmat noista ajoista menty eteenpäin ja meno on omasta mielestänikin vähän parantunut. Fina on ihan tosi kiva ja eloisa poni, jolla olisi ihan todella kiva treenata jos en olisi liian pitkä! Siinä on omanlaistaan haastetta, eikä se ole jokaikinen tunti samanlainen tallustaja. Aivan huikea poni!

Kuten monelle muillekin hevosille, on myös Finalle keksitty muitakin lempinimiä, kuten Finuski ja Phouni (sanokaa ääneen jos ette hahmota:D). Nimet tulee mun kohdalla ainakin ihan itsestään tai sitten mun joku kavereista on kutsunut sitä sillä nimellä, jolloin se on tietysti jäänyt myös minun päähäni.

Fina on siis tosi mukava poni, jonka kanssa joku junnu pääsee vielä pitkälle!

Ponityttö mä!

Heippa taas! Oon nyt käynyt todella ahkerasti ratsastustunneilla ja suurimmaksi osaksi mennyt Rusinalla, mutta eilen menin kaksi tuntia peräkkäin, enkä suinkaan Rusinalla, vaan Finalla! Noora meni sillä ennen mua ilman satulaa onneksi niin ei ollut minulla niin kauhea työ saada ponia läpi!(;

Fina oli jotenkin ihan tosi hyvä ja kuuliainen, vaikka välillä tulikin erimielisyyksiä, mutta poni pysy nöyränä suurimmaks osaks molemmat tunnit! Hieno<3 

Oon toki vähän liian pitkä ponin selkään, mutta en oo liian painava, joten pääsen välillä menemään tälläkin! Ihan huippuponi on kyllä!

Pian alan tekemään hevosille omia postauksia!

Kersalla hyppäämistä kaauan sitten

Löysin kuvia estetunnilta Kersalla! Nyt siis ajattelin tehdä teille postauksen aiheesta. olen myös miettinyt, että tekisin jokaisesta ratsastuskoulun hevosesta erillisen postauksen, johon tulisi minun muistojani sen hevosen kanssa, olisiko kiva?

Mutta nyt ratsastustuntiin. Tosiaan siitä on jo aikaa, joten en ihan tarkkaan mitään osaa selitellä, mutta Kersa oli alkuun tosi laiska mut sitten sytty eikä seissy kunnolla maikallaankaa enää, mutta oli tosi hyvä hypätä, vaikka olin ite vähän hukassa kun en Kersalla pitkään aikaan ollut hypännyt. Ei hypätty korkeaa, mutta tehtiin yhden askeleen väleillä jumppasarjaa.

Huomenna voisin tehdä ensimmäisestä hevosesta postauksen. Kukahan mahtaa olla ensimmäinen?

Ponipomppuja

Ajattelin laitella Rusinan tarkempia kuulumisia jo nyt tuonne toisen blogin puolelle (andu-ja-hevoset.blogspot.fi), tähän blogiin normaaleista ratsastuskoulujutuista.

Nyt oon menny kaks lertaa peräkkäin tunnilla Finalla. Poikkeuksena tänään hyppäsin Rusinalla, mutten saanut kuvia): myöskään koulutunnista Finan kanssa ei oo materiaalia, mutta estetunnista on kuvia. Ne on kyllä vielä kameralla, mutta otan jonkun kuvan siitä ja lisään tänne. Joskus näätte varmasti ihan kunnon kuvia siitä tunnista.

Fina oli koulutunnilla tosi vino ja se vähän sekoili kun tehtiin väistöjä, mutta kyllä ne lopulta onnistu ja oli kiva tunti! Estetunnilla alkuun olin ite iihan hukassa mitä tein kyydissä, mutta sitten pääsin vähän touhuun mukaan ja sitte onnistu ihan hyvin ja nelikaarisella joka esteellä tuli hieno vaihto, jes! Poni oli ihan tykki!

Kaikkia heppoja tulee niin ikävä. Ykskään niistä ei oo sellanen, etteikö se ois ansainnu tai saanu osaa mun sydämestä. Ja varsinkin meidän valmentajaa.. Mutta nautitaan kun vielä voidaan ja sitten ikävöidään kun kaikki loppuu!